Tekstit

Luonnonvärejä nyt ja lisää ensi vuonna

Kuva
K ahden vuoden tauon jälkeen, käsityöihmiset pääsivät messuttelemaan marraskuussa Tampereelle. Taitoliitto julkisti siellä tuttuun tapaan ensi vuoden 2022 käsityötekniikan, joka on värjääminen luonnonväreillä.  Kuin ennakoiden tulevaa, minulta oli messuilla mukana poncho ja kämmekkäät  Mustikkametsässä.  Olen toteuttanut ne neulekoneella luonnonväreillä värjätyistä villalangoista. Kiitos Jyväskylän Taitokeskuksen neulemuotoiluopinnoille ja opettaja Päivi Siirolle, että neuleeni pääsivät esille oppilaitoksen osastolle.  Mustikkametsä -neuleiden sinertävät sävyt ovat peräsin paatsaman marjoista. Ponchossa ja kämmekkäissä on mukana väreinä kuluneen värjäyskesäni ehdoton suosikki eli  korpipaatsama ja sen marjat. Olen useampana vuotena etsinyt kasvia saaren lähiluonnosta ja vasta nyt löysin sen kesäpaikkamme venerannasta. Korpipaatsama tuotti tänä vuonna erittäin runsaan marjasadon ja siksi varmaan vihdoin tunnistin kasvin. Mikä sykähdyttävä väri sen marjoista lähtee! Väri on lempisävyjäni

Hehkuvia luonnonvärejä lasipurkista

Kuva
L uonnonvärjärin kesä on jälleen täydessä vauhdissa. Samaan aikaan, kun virittelen saaressa väripatoja ja tutkailen lähiluonnon kasvutilannetta, ihmettelen miksi minulla on edelleen niin paljon edellisinä vuosina värjättyjä lankoja jäljellä? Vaikka neulon ahkerasti, varastoni tuntuvat olevan pohjattomat.  Olen huomannut, että värjäämisessä testaaminen mitä väriä mistäkin kasvista irtoaa villalankoihin, vie mukanaan. Niinpä useiden kilojen lankavarastoni koostuu pääasiassa eri sävyisistä, korkeintaan 50 gramman keristä. Kasveilla ja sienillä värjätyt langat onneksi sointuvat sävyiltään hyvin yhteen, joten monipuolisesta värivalikomasta saa puikoille hienoja kirjoneuleita. Tänä kesänä olen kuitenkin päättänyt muuttaa hiukan suuntaa. Aion värjätä isompia eriä samoilla kasveilla, jotta saisin neulottua esimerkiksi yksivärisen neulepuseron. Tasainen väripinta on mielestäni hiukan tylsä, joten ajattelin patojen rinnalla laittaa lankoja muhimaan purkkeihin. Niissä langat saavat hiukan epätasa

Käsityövuosi 2020 antoi paljon

Kuva
P andemiasta huolimatta, ja osin ehkä sen vuoksi, käsityövuosi 2020 antoi minulle paljon.  Keväällä, kun Suomi pysähtyi, minulle järjestyi runsaasti aikaa ja rauhaa valmistella erikoisammattitutkinnon lopputyötä. Kahlasin läpi kaikki päiväkirjani ja valokuva-albumini lapsuudesta tähän päivään, purin käsityölehdistä ja haastatteluista tekemät muistiinpanot ja siivilöin kaikesta materiaalista oman polkuni käsityöläiseksi.  Lopputuloksena syntyi kirja Mestarinpolulla - käsityöni kuusi vuosikymmentä.  Se oli iso työ, jonka parissa jatkan vielä tämän vuoden puolella. Aion muokata lopputyöstäni myyntiin tarkoitetun kirjan.  Alkuvuodesta, kun opiskelin tiiviisti Jyväskylän Taitokeskuksessa, syntyi koulutunnilla kirkkaana oivalluksena tuotemerkkini Wool Mama.  Siinä yhdistyy käsityöelämäni rakkain materiaali villa ja kouluaikaisen parhaan ystäväni minulle antama lempinimi.  Vaikka pandemia pakotti loppukevääksi etäopiskeluun, pääsin kesäkuussa juhlimaan Jyväskylässä muiden opiskelijoiden kanss

Hopeinen tähti metallikansista

Kuva
  A jatukset siirtyvät vähitellen hämärien päivien myötä kohti joulua. Tässä ohje pieneen hopeiseen tähteen, joka syntyy nopeasti ja lähes ilmaisista materiaaleista.  Tarvitset puhdistettuja metallikansia jogurttipurkeista, viilipurkeista tai leviterasioista sekä liimaa, ohutta lankaa, ohuen neulan, metallisen sukkapuikon ja sakset. Tässä ohjeessa olen käyttänyt putkiloiden valmistuksessa 2,5 mm paksuista neulepuikkoa. Mallin mukaiseen tähteen tarvitset 10 kappaletta 4,5 cm:n pituisia putkiloita ja 26 kappaletta 2,5 cm:n pituisia putkiloita.  Osat olen liittänyt toisiinsa pellavalangalla ja pitkällä himmelineulalla. Voit käyttää myös esimerkiksi ohutta kalalankaa tai puuvillalankaa sekä tavallista pitkää neulaa, joka kulkee helposti putkiloiden läpi. Ota työhön kerralla sen verran lankaa, että sinun on helppo työskennellä. Jatka lankaa tekemällä solmu ja leikkaamalla päät lyhyiksi. Sijoita solmu työhön siten, että se jää piiloon putkilon sisälle.  Tähtikuvion ohje löytyy myös Eija Kosk

Saaren lankavärjäykset pinossa

Kuva
  Värjäyskesä alkaa olla lopuillaan. Pakkaan saaressa lankoja vietäväksi kaupunkiin. Pinossa on melkoinen määrä "kakkuja". Minun piti olla tänä kesänä maltillinen värjäyshommissa, mutta ei onnistunut. Kattila porisi saunan nurkalla lähes päivittäin, sillä luonnonvärjäys on jännittävää ja koukuttavaa hommaa. Koskaan ei voi olla varma mitä väriä kattilasta nousee. Värjättävänä oli pääasiassa sukkalangoiksi sopivia villoja, mutta joukosta löytyi pehmeämpää merinovillaa. Se sopii huivien materiaaliksi. Painopiste kauttaaltaan oli ohuissa langoissa, joita voisin käyttää myös koneneulonnassa. Loppusaldoni näyttää hyvin vihreältä ja sitä väriä olin hakemassa. Pääosin vihreät tarttuivat lankoihin punasipulista ja järviruon röyhyistä. Punasipulista valmistin aluksi tanakan liemen ja siitä saatu vihreä oli omaan makuuni liian oliivinen. Lientä laimentamalla ja myös pienellä soodan lisäyksellä alkoi löytyä heleitä vihreitä. Avokadolla värjääminen on ollut jonkun aikaan hitti värjäreiden

Kesä talteen aurinkovärjäyksellä

Kuva
  Käsityökesäni hitti oli aurinkovärjäys. Sain kankaanpainoväreillä ja luonnosta keräämilläni kasveilla tallennettua kesän säilöön lakanakankaan palasiin. Työskentelin saaressa ulkosalla ja tuntui, että värit saivat erityistä hehkua auringosta.  Aurinkovärjäyksessä käytetään juoksevaa emulsiota eli ruiskuemulsiota pigmenttien pohjana. Kun painovärillä maalatun puuvillakankaan pinnalle asetellaan kasveja tai esineitä (esimerkiksi nappeja), väri "pakenee" kankaan kuivuessa kasvin alta ja jättää jälkeen vaalea kuvion. Lopputulos on aina arvoitus ja se tekee tästä tekniikasta kiehtovan. Aivan kuin avaisi lahjapakettia, kun poistaa kasveja tai esineitä kuivuneelta pinnalta. Maalattua ja kosteaa kangasta voi myös rutistella tai laskostella alustalla tai heitellä pinnalle karkeata suolaa, jolloin kankaaseen saa jännittäviä pintoja todella helposti. Aurinkovärjäyksessä toimivat mielestäni parhaiten kasvit, joiden lehdet ovat pehmeitä. Ne saa asettumaan tiiviisti kostealle pinnalle, j