Wool Mama Finland

V illasukkien vuodenaika on alkanut. Sen huomaa lisääntyneistä sukkapostauksista someryhmissä, kauppojen lankatarjonnasta, käsityölehtien kansista ja uusista sukkakirjoista. Omat puikkoni suihkivat myös, sillä joulun lahjapaketit odottavat sisältöä. Tänä vuonna satsaan perinteisen lisäksi uuteen: pitkiin raitasukkiin. Ne syntyvät puikkojen sijaan neulurilla. Ihan helpolla koneneulonnan taito ei ole irronnut ja välillä tökkii pahasti. Mutta kun pääsen vauhtiin, yhdet pitkät villasukat valmistuvat muutamassa tunnissa. Kirjoitin kestorakkaudestani, villasukista, jo viime syksynä.  Villasukka lämmittää, mutta ei elätä, 25.9.2018.   Sen jälkeen olen opinnoissa harjoitellut neulekoneen lisäksi hinnoittelua eikä viime syksyn näkemykseni ole muuttunut. Käsin neulotuilla villasukilla ei elä. Mutta neulekoneella työskennellessä voi päästä parempaan tulokseen ja kaupan käydessä jopa hankkeelle. Tuttavani tytär ilmoitti somessa lähtevänsä koneneulontakurssille:  "Ei mitään pirun puikoilla söh

J os minun pitäisi valita yksi materiaali käsitöihini ylitse muiden, se olisi ehdottomasti villa. Mestariopinnoissa olen saanut kokeilla eri tekniikoita ja raaka-aineita, mutta villan voittanutta ei ole. Ensimmäiset käsityöni tein villalangasta. Alussa lanka huopui ja kulki nihkeästi puikoilla aloittelijan hikisissä käsissä. Vähitellen neulominen alkoi  sujua ja syntyi monenlaisia pussukoita ja suojuksia tavaroille riesaksi asti. Merkintä päiväkirjastani:   27.8.1969 (10 vuotta) Minä neuloin tänään kaksi pientä pussia sinisen ja vihreen. Villalanka oli alusta saakka minulle helposti muokattava ja hallittava materiaali. Se myös tuntui hyvältä. Ensimmäiset itse pesemäni villat kuivumassa saaressa Viimeisen vuoden aikana olen leijaillut villalla aivan uusiin korkeuksiin. Olen opetellut käsittelemään ja kehräämään suomenlampaan raakavillaa. Tutustuin mestariopinnoissa lammastilan emäntään ja pääsin  Niemelään  harjoittelemaan villan puhdistusta ja lajittelua. Viime kesänä pesin ja karstasi

M iten käsityöläinen rentoutuu kesälomalla? Tietysti tekemällä käsitöitä! Oma lomani sujui väripatojen äärellä. Ajatus oli kokeilla vuosikymmenten tauon jälkeen villalankojen värjäämistä luonnonväreillä. Lähes päivittäin saaressa porisi kattila kuin noidalla. Liemissä joko kasvit muhivat väreiksi tai langat saivat toisiinsa upeasti sointuvia sävyjä.  Nyt loppukesästä värjärin marjakori alkaa olla herkullinen. Kun innostun jotain asiasta, minulle tulee usein tunne, että moni muukin on samoissa touhuissa samaan aikaan. Kesäinen värjäyskuplani kehittyi, kun liityin FB:n värjäysryhmään, luin värjärien blogeja ja tilasin kirjoja oppiakseni taitoja. Ennestään kirjahyllystäni löytyi Terttu Hassin Kasvivärjäysopas sekä värinäytteitä langoista, joita olin värjännyt opiskellessani Kuopiossa 1980-luvulla. Lisäksi kesäreissulla sain lahjaksi ihanan aarteen, monistetun nivaskan Alina Hellénin kirjasta  Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineille  vuodelta 1905.   Vanhat ja uudet värinäytteet sienivärjät

M estariopintojen syksy alkoi tuftaten. Mikä ihana sana ja tekniikka! Pääsin kokeilemaan tuftauksen eri menetelmiä: järeää porakonetta muistuttavaa sähköistä tuftauslaitetta, käsintuftauslaitetta ja tuftausneulaa (punch needle). Tuftaus on kuin maalaisi villalangoilla. Tuloksena on tiivis eläväinen ryijypinta. Tuftaten ryijy syntyy paljon nopeammin kuin kangaspuissa. Työn viimeistely eli lenkkien auki leikkaaminen vie sen sijaan aikaa. Käsikäyttöinen tuftauslaite Tuftattava työ kiinnitetään puukehikkoon ja  työskentely tapahtuu työn nurjalla puolella Viimeistely on hidasta. Jos haluaa ryijyisen pinnan, jokainen lenkki on leikattava auki. Valmis tyynynpäällinen. Jätin osan lenkeistä leikkaamatta.   Pienellä tuftausneulalla lankojen pistely kehykseen on leppoisaa puuhaa. Mieleeni hiipi Jane Austenin maailma ja naisten ristipistotyöt. Tässä ohje pienen taulun valmistukseen tuftausneulalla (punch needle). Tarvikkeita voi hankkia esimerkiksi  Toikan verkkokaupasta  ja omassa työssäni käyttä