Värjärin kesässä luonto tarttui lankoihin

Miten käsityöläinen rentoutuu kesälomalla? Tietysti tekemällä käsitöitä!

Oma lomani sujui väripatojen äärellä. Ajatus oli kokeilla vuosikymmenten tauon jälkeen villalankojen värjäämistä luonnonväreillä. Lähes päivittäin saaressa porisi kattila kuin noidalla. Liemissä joko kasvit muhivat väreiksi tai langat saivat toisiinsa upeasti sointuvia sävyjä.  Nyt loppukesästä värjärin marjakori alkaa olla herkullinen.

Kun innostun jotain asiasta, minulle tulee usein tunne, että moni muukin on samoissa touhuissa samaan aikaan. Kesäinen värjäyskuplani kehittyi, kun liityin FB:n värjäysryhmään, luin värjärien blogeja ja tilasin kirjoja oppiakseni taitoja. Ennestään kirjahyllystäni löytyi Terttu Hassin Kasvivärjäysopas sekä värinäytteitä langoista, joita olin värjännyt opiskellessani Kuopiossa 1980-luvulla. Lisäksi kesäreissulla sain lahjaksi ihanan aarteen, monistetun nivaskan Alina Hellénin kirjasta Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineille vuodelta 1905. 

Vanhat ja uudet värinäytteet sienivärjätyistä langloista.
Neuvoja kotivärjäreille vuosisadan alusta.

Alkukesä kului lupiininkukista sinistä metsästäen. Haittakasviksi luokiteltu kasvi oli somepäivitysten perusteella värjärien hittituote ja moni sai siitä sinivihreän kauniita sävyjä aikaiseksi. Itse laitoin lupiininkukkia testiin purkkivärjäykseen sekä keittelin väriliemiä.

Useita viikkoja kestäneessä purkkitestissä värjäytystulos näytti aluksi kauniilta, mutta kun purkkiin pääsi ilmaa, lanka alkoi haalistua ikävän harmaaksi. Keittoliemessä kadotin sinisen väriaineen liian kuumaan ja pitkään kiehuneeseen veteen. Lopputuloksena oli hailakan turkoosia lankaa. Viimeisessä kokeilussa Anna- Karoliina Tetrin ohjeella sain vihdoin aikaiseksi kauniin vaaleansinistä. Silti luulen, että lupiinivärjäyksilleni ei tule jatkoa. Syynä on se, että epäilen kauniin sinisävyn hiipuvan pois langoista ajan myötä.

Sadan lankagramman värjäykseen lupiinin kukkasia sai kerätä ison läjän.
Purkkivärjäykset muhivat ikkunalla useita viikkoja. 
Lupiinilientä.
Lupiinin kukista vasemmalla purkkiväri, ylhäällä oikealla 80 asteinen liemi, alhaalla 45 asteinen liemi.
Toinen purkki tuotti hehkeän tuloksen. Hautumassa oli kuusi viikkoa sipulinkuoria, veriseitikkejä ja teepusseja.
Terttu Hassi teki 1970-luvulla valtavan työn testaamalla tarkasti laboratorio-olosuhteissa (koulutuksessa Norjassa) miten värit irtoavat kasveista ja kestävät villalangoissa. Hassi toteaa Kotiteollisuus-lehden haastattelussa 1/1979 "...ohjeita on pidettävä ehdottomasti kiinni, jos haluaa kestävän värin. Mikään nopea lankojen kastaminen väriliemessä ei riitä, vaan sääntö 45-60 minuuttia 90 asteisessa vedessä on tarkkaan kokeiltu. Myös kaikki mahdolliset kotimaiset värikasvit on jo kokeiltu, uusia tuskin löytyy."

Hassin ohjeissa kemikaaleja on nykyisiä ohjeita enemmän.  Myös omista 1980-luvun alun värinäytteistä löytyy esimerkiksi tinaa ja kuparia, joita nykyisin ei haitallisuutensa vuoksi suositella värjäreille.

Tänä päivänä värjäysasiantuntijien tyyli on sallivampaa ja kokeiluihin kannustavaa. Myös sellaisilla kasveilla, joita ei Terttu Hassin valikoimaan kuulu. Jos Hassi antoi laborationtarkat ohjeet liemien valmistamiseen, toteaa Anna-Karoliina Tetri Luonnonvärjäys-kirjan esipuheessa: "Varsinaisia värjäysreseptejä on vähän, sillä haluan rohkaista ihmisiä kokeilemaan itse eri väriaineita."

Itse kuljen jossain välimaastossa. Minusta on kiva on kokeilla uutta, mutta jos aion käyttää lankoja myytävien tuotteiden valmistuksessa, haluan olla varma, että värit kestävät aikaa.

Oikealla kuivuvat kesän upeimmat oranssit sipulinkuorilla ja veriseitikillä.
Värjäyskesäni periaate on ollut, että kerään materiaaliksi kasveja ja sieniä saarestani ja lähimaastoista. Olen liikkunut muutaman kilometrin säteellä. Poikkeuksen muodostavat keltasipulin kuoret, joita panin talteen talven mittaan.

Suosikeiksi ovat nousseet kanerva, kiventiera ja veriseitikki (sieni). Kanervasta onnistuin saamaan kirkasta keltaista luonnonvalkeaan lankaan ja ihanaa limen vihreää harmaaseen lankaan. Kiventiera (kivenjäkälä) antaa vahvan ketunruskean ilman puretusaineita ja veriseitikistä irtoaa upeita hehkuvia oransseja.

Nyt odotan syksyn edistymistä, jotta pääsen keräämään värisieniä.

Jatkossa aion testata kasvivärejä myös valmiisiin villatuotteisiin. Pari testiä olen jo tehnyt neulottuun pintaan ja esihuovutettuun villaan.

Harmaan eri sävyistä (Novita 7 veljestä) koneneulotun tyynynpäällisen (vas.) värjäsin kanervalla. Esihuovutetun villan siborivärjäykseen olen käyttänyt  kiventierajäkälää.


Lähteitä:
Hellén, Alina: Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla, Helsinki 1904
Hassi, Terttu: Luonnonväreillä värjääminen, WSOY, Porvoo 1981
Kontturi, Hulda: Luonnonväreillä värjäämisestä, Pellervo-seura, Helsinki 1945
Kotiteollisuus 1/1979: Perinteisen käsityön mestareita: Kerttu Savijärvi ja Terttu Hassi, Kotiteollisuuden keskusliitto 1979
Tetri, Anna-Karoliina: Luonnonvärjäys, Moreeni, Helsinki 2017
Tetri, Anna-Karoliina: Värjää lupiinilla turkoosinsinisiä, vihreitä ja keltaisia lankoja. Tetridesign.com 2019

Kirjoitus on julkaistu blogissa alunperin blogissa Mestarin polulla 13.8.2019.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hehkuvia luonnonvärejä lasipurkista

Villasukkia suit sait neulekoneella

Kesä talteen aurinkovärjäyksellä