Käsityöni kuusi vuosikymmentä: Wool Mama Finland
Jos minun pitäisi valita yksi materiaali käsitöihini ylitse muiden, se olisi ehdottomasti villa. Mestariopinnoissa olen saanut kokeilla eri tekniikoita ja raaka-aineita, mutta villan voittanutta ei ole.
Ensimmäiset käsityöni tein villalangasta. Alussa lanka huopui ja kulki nihkeästi puikoilla aloittelijan hikisissä käsissä. Vähitellen neulominen alkoi sujua ja syntyi monenlaisia pussukoita ja suojuksia tavaroille riesaksi asti.
Merkintä päiväkirjastani: 27.8.1969 (10 vuotta) Minä neuloin tänään kaksi pientä pussia sinisen ja vihreen.
Villalanka oli alusta saakka minulle helposti muokattava ja hallittava materiaali. Se myös tuntui hyvältä.
Viimeisen vuoden aikana olen leijaillut villalla aivan uusiin korkeuksiin. Olen opetellut käsittelemään ja kehräämään suomenlampaan raakavillaa.
Tutustuin mestariopinnoissa lammastilan emäntään ja pääsin Niemelään harjoittelemaan villan puhdistusta ja lajittelua. Viime kesänä pesin ja karstasin villoja saaressa. Syksyllä ilmoittauduin kansalaisopiston kehräyskurssille ja samalla hommasin värttinän, karstat ja kirpputorilta vanhan kiikkalaisen rukin. Tänä kesänä jatkan harjoituksia uudelle, modernilla rukilla.
Useiden vuosien keräilyn, varastoimisen ja haaveilun jälkeen olen kehrännyt ja huovuttanut myös omien villakoirien karvaa ja tuttavien koirien karvoja. Blogin aloituskuvan kynsikkäät olen neulonut kehräämistäni koirankarvoista (blue merle collie ja hovawart).
Suomenlampaan villasta ja sen käytöstä on puhuttu muuttumattomin äänen painoin koko käsityöni kuusi vuosikymmentä. Kotimainen villa on ollut aliarvostettu ja -jalostettu materiaali isoilla markkinoilla. Osittain siksi, että tuotantoketju tuottajilta kuluttajille ei toimi Suomessa tehokkaasti ja lampurit saavat huonon korvauksen villasta.
Ekologinen ajattelu, neulomisen suosio, pienet villalankojen valmistajat ja kehräysharrastuksen kasvu ovat tuoneet suomenlampaan villalle onneksi uutta kysyntää. Silti lehdistä voi lukea juttuja, joissa kerrotaan miten kotimaista villaa hävitetään tarpeettomana.
Vaatteiden raaka-aineena villa on verraton lämmittäjä pohjoisessa kylmyydessä. Mikäli lampaanvillasta ei pestä käsittelyssä pois kaikkea rasvaa, lanoliinia, se hylkii vettä ja siitä valmistettu vaate suojaa kosteudelta. Ja vaikka villavaate kastuu, se säilyttää silti lämmittävät ominaisuutensa. Kosteutta imevää villaa voi käyttää jopa hiertymien hoitoon esimerkiksi varpaiden välissä!
Villasta valmistettu vaate on helppo korjata, ja kun vaatteen käyttöaika on kulunut umpeen, sen voi hävittää kompostoimalla.
Mikäli villan jalostuksessa ei käytetä tuhlaten vettä tai myrkyllisiä väriaineita, on käsissä kestävän kehityksen ja kiertotalouden huipputuote. Fanitan erityisesti kotimaista villaa, sillä suomalaisilla tiloilla lampaat voivat pääsääntöisesti hyvin eivätkä kärsi tehotuotannon julmuuksista.
Sain nuoruuden ystävältäni lempinimen Mama, joka on ollut poissa käytöstä koko aikuisikäni. Nyt vanhalle lempinimelle löytyi uutta käyttöä, kun liitin siihen sanan Wool. Jatkan matkaani käsityöläisenä nimellä villa Wool Mama Finland - nimikin on mielestäni niin pehmeä ja lämpöinen :)
Ensimmäiset käsityöni tein villalangasta. Alussa lanka huopui ja kulki nihkeästi puikoilla aloittelijan hikisissä käsissä. Vähitellen neulominen alkoi sujua ja syntyi monenlaisia pussukoita ja suojuksia tavaroille riesaksi asti.
Merkintä päiväkirjastani: 27.8.1969 (10 vuotta) Minä neuloin tänään kaksi pientä pussia sinisen ja vihreen.
Villalanka oli alusta saakka minulle helposti muokattava ja hallittava materiaali. Se myös tuntui hyvältä.
 |
| Ensimmäiset itse pesemäni villat kuivumassa saaressa |
Tutustuin mestariopinnoissa lammastilan emäntään ja pääsin Niemelään harjoittelemaan villan puhdistusta ja lajittelua. Viime kesänä pesin ja karstasin villoja saaressa. Syksyllä ilmoittauduin kansalaisopiston kehräyskurssille ja samalla hommasin värttinän, karstat ja kirpputorilta vanhan kiikkalaisen rukin. Tänä kesänä jatkan harjoituksia uudelle, modernilla rukilla.
Useiden vuosien keräilyn, varastoimisen ja haaveilun jälkeen olen kehrännyt ja huovuttanut myös omien villakoirien karvaa ja tuttavien koirien karvoja. Blogin aloituskuvan kynsikkäät olen neulonut kehräämistäni koirankarvoista (blue merle collie ja hovawart).
 |
| Aarre! Mitä tästä hennoisi neuloa? |
 |
| Kurkistus kehrääjän koriin. |
 |
| Ensimmäinen neuletyö itse kehräämistäni langoista. |
Ekologinen ajattelu, neulomisen suosio, pienet villalankojen valmistajat ja kehräysharrastuksen kasvu ovat tuoneet suomenlampaan villalle onneksi uutta kysyntää. Silti lehdistä voi lukea juttuja, joissa kerrotaan miten kotimaista villaa hävitetään tarpeettomana.
Vaatteiden raaka-aineena villa on verraton lämmittäjä pohjoisessa kylmyydessä. Mikäli lampaanvillasta ei pestä käsittelyssä pois kaikkea rasvaa, lanoliinia, se hylkii vettä ja siitä valmistettu vaate suojaa kosteudelta. Ja vaikka villavaate kastuu, se säilyttää silti lämmittävät ominaisuutensa. Kosteutta imevää villaa voi käyttää jopa hiertymien hoitoon esimerkiksi varpaiden välissä!
Villasta valmistettu vaate on helppo korjata, ja kun vaatteen käyttöaika on kulunut umpeen, sen voi hävittää kompostoimalla.
Mikäli villan jalostuksessa ei käytetä tuhlaten vettä tai myrkyllisiä väriaineita, on käsissä kestävän kehityksen ja kiertotalouden huipputuote. Fanitan erityisesti kotimaista villaa, sillä suomalaisilla tiloilla lampaat voivat pääsääntöisesti hyvin eivätkä kärsi tehotuotannon julmuuksista.
Sain nuoruuden ystävältäni lempinimen Mama, joka on ollut poissa käytöstä koko aikuisikäni. Nyt vanhalle lempinimelle löytyi uutta käyttöä, kun liitin siihen sanan Wool. Jatkan matkaani käsityöläisenä nimellä villa Wool Mama Finland - nimikin on mielestäni niin pehmeä ja lämpöinen :)
Kirjoitus on julkaistu alunperin blogissa Mestarin polulla 8.5.2020.
Kommentit
Lähetä kommentti