Käsityövuosi 2020 antoi paljon



Pandemiasta huolimatta, ja osin ehkä sen vuoksi, käsityövuosi 2020 antoi minulle paljon. 

Keväällä, kun Suomi pysähtyi, minulle järjestyi runsaasti aikaa ja rauhaa valmistella erikoisammattitutkinnon lopputyötä. Kahlasin läpi kaikki päiväkirjani ja valokuva-albumini lapsuudesta tähän päivään, purin käsityölehdistä ja haastatteluista tekemät muistiinpanot ja siivilöin kaikesta materiaalista oman polkuni käsityöläiseksi. 

Lopputuloksena syntyi kirja Mestarinpolulla - käsityöni kuusi vuosikymmentä. Se oli iso työ, jonka parissa jatkan vielä tämän vuoden puolella. Aion muokata lopputyöstäni myyntiin tarkoitetun kirjan. 

Alkuvuodesta, kun opiskelin tiiviisti Jyväskylän Taitokeskuksessa, syntyi koulutunnilla kirkkaana oivalluksena tuotemerkkini Wool Mama. Siinä yhdistyy käsityöelämäni rakkain materiaali villa ja kouluaikaisen parhaan ystäväni minulle antama lempinimi. 

Vaikka pandemia pakotti loppukevääksi etäopiskeluun, pääsin kesäkuussa juhlimaan Jyväskylässä muiden opiskelijoiden kanssa valmistumista. Tapasin parin vuoden opiskelujen aikana ison joukon mahtavia ja taitavia naisia. Meitä yhdisti kädentaidot ja isot unelmat, joita toteutamme yksi kerrallaan. Nyt yksi etappi unelmien polulla on toteutunut: valmistuin käsityömestariksi.

Tallensin matkaani, polkuani mestariksi kahden vuoden ajan blogiini Mestarin polulla. Kun valmistuin, päätin lopettaa tuo blogin ja jatkaa kirjoittamista tässä nykyisessä Wool Mama Finland -blogissa.

Kesäni kului saaressa Kallavedellä. Harjoittelin kehräämistä, värjäsin lankoja luonnonväreillä ja kankaita auringossa sekä välillä väänsin rautalankaa. Käsillä tekeminen on minulle ehtymätön ilon lähde ja haluan oppia koko ajan lisää.

Aurinkovärjätyt kankaani päätyivät tarjottimiksi.

Luonnonväreillä värjääminen vie mukanaan. Villalankojen rinnalla keitin liemissä puuvillakankaita.

Kehrääjän maisemat olivat viime kesänä kohdillaan. Uutta rukkia oli ilo polkea.

Pehmeiden materiaalien välissä taipui rautalanka pieniksi naulakoiksi.

Elokuussa palasin opintovapaalta palkkatyöhöni mietteliäänä miten käy käsillä tekemisen: onko aikaa ja jaksanko töiden jälkeen? Ehtyvätkö ideat ja uuden oppiminen? Halusin perustaa oman käsityöyrityksen, mutta pandemia-aika ei ollut paras aika aloittaa yrittäjänä. Paluu vanhaan tuntui taloudellisesti viisaalta ratkaisulta.

Koska voin tehdä etätöitä kotikaupungissa eikä minun tarvinnut enää matkustaa viikoittain, sain elämääni rauhaa ja työpäivien jälkeen aikaa harrastaa sydämeni asioita. Aloitin viikottaiset opinnot Kuopion Muotoiluakatemiassa. Se piti minut kiinni uusien kädentaitojen oppimisessa ja löysin uuden käsityöyhteisön lähes kotiovelta. 

Muotoiluakatemian oppilastöiden hieno näyttely Muotoilun talonpojat on avoinna Kuopion kortttelimuseossa tammikuun 2021 loppuun.

Puurasia liitoksilla ja tuohipunoskannella syntyi ensimmäisenä työnäni Kuopion Muotoiluakatemiassa.

Pelti taipui ja juotos piti piparisen sydämeni kasassa.

Rakensimme syksyllä upeita himmeleitä paperipilleistä. Tässä minun versioni Eija Kosken suunnittelemasta kruunuhimmelistä Kuopion korttelimuseon näyttelyssä.

Yksi syksyn huippuhetkistä oli se, että pääsin kertomaan Suomen käsityön museoon mestarityöni aiheesta ja opettamaan värttinällä kehräystä. Samassa tapahtumassa osallistuin Taitokeskuksen neulemuotinäytökseen Onni-koiramme kanssa.

Näytöksessä esittelemäni koiraneule tarjosi loppuvuodesta vielä yhden ison yllätyksen. Koirapaitani löytyy ohjeineen ja kuvineen jouluksi ilmestyneestä kirjasta Padoista puikoille (Sitruuna kustannus 2020). Kirjan toinen kirjoittaja Kirsi Mantua-Kammonen bongasi neuleeni somen kuvavirrasta ja yhteistyömme huipentuu teoksessa, jossa useat eri suunnittelijat esittelevät luonnonväreillä värjätyillä langoilla toteutettuja neuleita. 

Onnin kanssa muotinäytöksessä. Taustalla juontamassa Jyväskylän Taitokeskuksen neulemuotoilun upea opettaja Päivi Siiro.

Onnellinen luennoitsija Suomen käsityön museossa.
Tämän islantilaistyylinen "riddari" pienelle koiralle löytyy kirjasta Padoista puikoille.

Aloittelen käsityövuotta 2021 toiveikkaana, että käsityöläisyys vahvistuu minussa.  Olen hankkinut itselleni työhuoneen ja jatkan töiden ohella käsityö- ja muotoiluopintoja sekä Jyväskylässä että Kuopiossa. Hiukan jännittää, miten saan tunnit riittämään sekä palkkatyöhön että käsitöihin. Kun pandemia hellittää, niin ehkä näkymät ammattimaisessa käsityössä kohenevat. Silloin voi olla uusien ratkaisujen ja unelmien aika.


Instagramissa @woolmamafinland

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hehkuvia luonnonvärejä lasipurkista

Villasukkia suit sait neulekoneella

Kesä talteen aurinkovärjäyksellä