Saaren lankavärjäykset pinossa

 

Värjäyskesä alkaa olla lopuillaan. Pakkaan saaressa lankoja vietäväksi kaupunkiin. Pinossa on melkoinen määrä "kakkuja". Minun piti olla tänä kesänä maltillinen värjäyshommissa, mutta ei onnistunut. Kattila porisi saunan nurkalla lähes päivittäin, sillä luonnonvärjäys on jännittävää ja koukuttavaa hommaa. Koskaan ei voi olla varma mitä väriä kattilasta nousee.

Värjättävänä oli pääasiassa sukkalangoiksi sopivia villoja, mutta joukosta löytyi pehmeämpää merinovillaa. Se sopii huivien materiaaliksi. Painopiste kauttaaltaan oli ohuissa langoissa, joita voisin käyttää myös koneneulonnassa.

Loppusaldoni näyttää hyvin vihreältä ja sitä väriä olin hakemassa. Pääosin vihreät tarttuivat lankoihin punasipulista ja järviruon röyhyistä. Punasipulista valmistin aluksi tanakan liemen ja siitä saatu vihreä oli omaan makuuni liian oliivinen. Lientä laimentamalla ja myös pienellä soodan lisäyksellä alkoi löytyä heleitä vihreitä.

Avokadolla värjääminen on ollut jonkun aikaan hitti värjäreiden keskuudessa. Talvella keräsin talteen isot määrät kuoria ja siemeniä. Jo pienestä määrästä kuivattuja avokadoja kehkeytyi voimakas ja säilytystä kestänyt liemi. Tuntui, että väriä olisi riittänyt loputtomiin. Siksi pinossani on runsaasti myös vaaleanpunaista. Suhtaudun tuotoksiin kuitenkin varauksella, sillä avokadosta irronneen väriaineen valonkestävyydestä en ole varmuutta. Kaunis roosa saattaa haihtua langasta ja muuttua harmaaksi. Lisäksi suosin värjäyksissäni kasveja ja sieniä, jotka löydän läheltä, saaren maisemista.

Sävyjä sienistä. Alhaalla keltainen on herkkutatti. Muut värit veri-, veriheltta- ja punavyöseitikeistä. 

Kasvien lisäksi väripadoissa kiehui sieniä. Minua kiehtoo sienivärjäys, koska sienestäminen on intohimoni. Vaikka sienikesä on ollut hyvä kotikonnuillani, ovat muun muassa veriseitikit ja samettijalat hakusessa. Mutta onneksi sienikautta on vielä jäljellä ja loppusyksyn löydökset voi kuivata odottamaan seuraavaa kesää. Ja aivan huippua on, että toisella puolella Suomea asuva ystäväni on löytänyt ja kuivannut samettijalkoja talteen minulle!

Metsät pursusivat alkukesästä herkkutatteja. Niiden perkeistä eli madonsyömistä jäännöksistä keittelin liemen, josta lanka sai hennon keltaisen sävyn. Bonuksena värjäysliemi tuoksui herkulliselta.

Puuvillalankoja- ja kankaita luonnonväreissä

Pitkin kesää heittelin värjäysliemiin villalankojen sekaan puuvillalankoja ja kankaita, joihin olin kieputtanut kuvioita langoilla. Tuloksena oli suloinen pastellikimara. Puuvillaa pitäisi esikäsitellä ennen värjäystä eri tavoin kuin villaa, mutta nämä värjäsin samoilla konsteilla kuin villalangat. Siispä nämäkin tuotokset menevät valo- ja pesutesteihin.

Sokerina pohjalla värjäyksissä oli omien, käsinkehrättyjen villalankojen värjääminen. Värjätyt vyyhdit ovat mielestäni tosi söpöjä ja itselleni arvokkaita. Nyt pitää tarkasti miettiä mitä ja kenelle niistä raaskii neuloa.

Ekat luonnonväreillä värjätyt ja itsekehrätyt villat.

Instagramissa: @woolmamafinland